Suomalaiset 15-vuotiaat saivat PISA 2018:n talousosaamisen arvioinnissa keskimäärin 537 pistettä. Tulos jakoi toisen sijan Kanadan seitsemän provinssin kanssa, ja vain Viron 547 pistettä oli tilastollisesti kaikkia muita korkeampi.
Saman raportin kaksi muuta lukua kertovat enemmän. Koulujen väliset erot olivat Suomessa koko tutkimuksen pienimpiä. Koulujen sisäiset erot taas olivat koko tutkimuksen suurimpia. Ja oppilaan sosioekonominen tausta vaikutti talousosaamiseen Suomessa toiseksi eniten kaikista vertailumaista.
Ero ei siis synny koulujen välillä. Se syntyy koulujen sisällä, ja perhetausta selittää sitä poikkeuksellisen paljon.
Tuoreempi 1 578 nuoren selvitys antaa saman suunnan. Keväällä 2024 kysytyt 15–29-vuotiaat osasivat talousasiat yleisesti hyvin, mutta osaaminen erosi iän, perhetaustan ja sukupuolen mukaan.
Jos ero syntyy kotona, kannattaa kysyä, mitä kotona tapahtuu, kun lapsi oppii rahasta. Ja ennen sitä: voiko opetus ylipäätään muuttaa sitä, mitä ihminen rahalla tekee?
Pitkään näytti siltä, ettei tieto muutu teoiksi
Vuonna 2014 Fernandes, Lynch ja Netemeyer kokosivat 201 tutkimuksen meta-analyysin talouskasvatuksen vaikutuksista. Tulos oli masentava. Opetus selitti noin 0,1 prosenttia talouskäyttäytymisen vaihtelusta, ja vaikutus oli vielä heikompi pienituloisilla. Lisäksi se haihtui: noin 20 kuukauden kuluttua suurienkin ohjelmien vaikutus käyttäytymiseen oli merkityksetön.
Juuri tästä syntyi käsitys, että "tieto ei riitä". Samassa artikkelissa oli kuitenkin ehdotus, joka jäi vähemmälle huomiolle. Kirjoittajat suosittelivat niin sanottua just-in-time-opetusta: tietoa, joka annetaan lähellä sitä päätöstä, jota sen on tarkoitus auttaa.
Satunnaistetut kokeet kertovat toisenlaisen tarinan
Kahdeksan vuotta myöhemmin Kaiser, Lusardi, Menkhoff ja Urban rajasivat tarkastelun 76 satunnaistettuun kokeeseen, joissa oli yhteensä yli 160 000 osallistujaa. Satunnaistettu koe on vahvin tapa erottaa opetuksen vaikutus siitä, että valmiiksi taitavat hakeutuvat kursseille tai innokkaimmat koulut ilmoittautuvat kokeiluihin.
Tulos muutti kuvaa. Talouskasvatus paransi sekä tietoja että talouskäyttäytymistä. Vaikutukset olivat selvästi aiempia arvioita suurempia, ja ne säilyivät, kun tutkijat korjasivat tuloksia julkaisuharhan varalta.
Tutkimukset eivät kumoa toisiaan. Yhdessä ne sanovat, että opetus voi muuttaa rahankäyttöä, mutta vaikutus ei pysy itsestään. Oppi, joka ei pääse käyttöön, unohtuu.
Suomalaiskokeet: kaikki pelillinen ei toimi
Suomessa talouskasvatuksen vaikutuksia on tutkinut taloustieteilijä Panu Kalmi. Hänen vuoden 2018 tutkimuksessaan yläkoululaiset käyttivät Oma Onni -verkkoympäristöä, jossa oli pelejä, videoita ja muuta materiaalia. Tiedot paranivat vertailuryhmään nähden, mutta säästämisessä ei näkynyt tilastollisesti merkitsevää muutosta.
Laajemmassa vertailussa oli 640 oppilasta 42 koulusta, ja kolmea pelillistä menetelmää verrattiin tavalliseen opetukseen. Asetelma ei ollut satunnaistettu. Selvä vaikutus tietoihin syntyi Yrityskylässä, jossa oppilaat toimivat fyysisessä talouden simulaatiossa. Oma Onnin vaikutus oli heikko, eikä mobiilipeli erottunut tavallisesta opetuksesta. Oppilaiden omaan arvioon rahankäytöstään vaikutukset olivat heikkoja.
Pelillisyys ei siis sinänsä ratkaise. Yrityskylän erottaa muista se, että päätökset tehdään yhdessä, konkreettisessa ympäristössä ja niillä on näkyvä seuraus. Tämä on tulkinta, jota tutkimus ei testannut erikseen.
Kodin keskustelut näkyvät nuoren itseluottamuksessa
Kodin osuutta on tutkittu suomalaisella PISA-aineistolla. Silinskaksen, Ahosen ja Wilskan analyysissa 4 328 nuoren aineistossa sekä koulun talousopetus että rahasta puhuminen vanhempien kanssa olivat yhteydessä nuoren luottamukseen omiin taitoihinsa käyttää rahapalveluja. Tämä luottamus puolestaan oli yhteydessä parempiin talousosaamisen koetuloksiin.
Tutkimus mittasi koetuloksia, ei sitä, miten nuoret käyttävät rahaa. Se ei myöskään kerro syystä ja seurauksesta. Se näyttää silti reitin, jota pitkin kodin arkiset keskustelut voivat näkyä osaamisessa.
Säästämisen taito alkaa varhain. Kokeessa 115 nelivuotiasta jaettiin satunnaisesti ryhmiin, joista osa kävi läpi kuvakertomuksen tulevaisuuden kuvittelemisesta. Tulevaisuutta kuvitelleet lapset säästivät kokeen tehtävässä enemmän kuin vertailuryhmä. Kyse oli yhdestä kerrasta, ei harjoittelusta kotona.
Mitä tämä tarkoittaa kotona
Just-in-time-ajatus sopii kotiin paremmin kuin kouluun. Koulussa talousopetus on usein etukäteen annettua tietoa. Kotona päätös on jo käsillä: viikkoraha on lompakossa, ja karkkihylly on edessä.
Rahasta puhuminen ei edellytä, että rahaa on paljon. Tiukka kuukausi voi olla parempi oppitunti kuin väljä, jos lapsi näkee, miten valintoja tehdään: mikä hankinta siirtyy, mistä luovutaan ja miksi. Silinskaksen analyysissa kodin tekijä oli nimenomaan rahasta puhuminen vanhempien kanssa.
Seuraavat ovat toimituksen johtopäätöksiä edellä kuvatusta näytöstä, eivät sellaisenaan testattuja menetelmiä.
Tarkistuslista
- Anna lapselle oikeita, pieniä päätöksiä. Viikkoraha opettaa vasta, kun siihen liittyy valinta: mitä ostan, mihin säästän, mistä luovun.
- Puhu rahasta päätöksen hetkellä. Lyhyt kysymys kaupassa ("riittääkö tämä vielä ensi viikolle?") osuu juuri siihen hetkeen, jolloin tieto voi muuttua teoksi.
- Tee tavoite näkyväksi. Säästötavoite, joka on esillä, pitää tulevaisuuden mukana nykyhetken valinnoissa.
- Toista. Opin vaikutus haihtuu, jos se jää yhteen kertaan. Viikoittain toistuva päätös on harjoitus, kertaluontoinen opetustuokio ei.
Taskurahan ja kotitöiden yhdistämisestä kirjoitamme tarkemmin jutussa Taskuraha kotitöistä.
Suomessa talousosaamisen erot eivät synny koulujen välillä vaan luokkien sisällä, ja perhetausta selittää niitä poikkeuksellisen paljon. Kotona on myös se hetki, jolloin rahaa on kädessä ja päätös on edessä.