Siirry pääsisältöön
← Lehti

Vanhemman uupumusta ennusti se, mitä hän koki muiden odottavan

Suomalaistutkimus erottaa oman kunnianhimon ja muilta tulevan paineen. Ero muuttaa sen, mitä uupumukselle kannattaa tehdä.

Perhearki18. kesäkuuta 2026Kirjoittanut Taimi4 min lukuaikaPäivitetty 28. syyskuuta 2026

Kun 1 725 suomalaiselta vanhemmalta kysyttiin uupumuksesta, taustatekijöitä ratkaisevammaksi riskiksi nousi kokemus siitä, että muut odottavat täydellisyyttä. Paine tarttuu usein juuri siihen työhön, jota kukaan muu ei näe.

Jyväskylän yliopiston tutkijat Sorkkila ja Aunola kysyivät 1 725 suomalaiselta vanhemmalta uupumuksesta ja sen taustoista. Moni asia oli yhteydessä vanhemmuusuupumukseen: vanhemman ikä, työttömyys, heikoksi koettu taloustilanne ja lapsi, joka tarvitsee erityistä tukea.

Ratkaisevampana riskitekijänä tutkijat pitivät silti yhtä kokemusta. Vanhempi tunsi, että muut odottavat häneltä täydellisyyttä.

Tätä kutsutaan sosiaalisesti määrätyksi perfektionismiksi. Se on eri asia kuin oma kunnianhimo. Kunnianhimoinen vanhempi asettaa riman itse, ja hän voi myös laskea sen. Sosiaalisesti määrätyssä perfektionismissa rima tuntuu tulevan jostain muualta, esimerkiksi suvulta, toisilta vanhemmilta tai siitä, miltä muiden arki näyttää. Sellaista rimaa on vaikea laskea yksin.

Tutkimus mittasi vanhemman kokemusta, ei sitä, mitä muut todella ajattelivat. Osa odotuksista voi olla sanottuja, osa oletettuja. Paine tuntuu silti samalta.

Yhteys uupumukseen oli vahvempi niillä vanhemmilla, joilla myös oma vaatimustaso oli korkea. Raskaimmalta näyttää yhdistelmä, jossa ulkoa tulevaa rimaa ei edes kyseenalaisteta, koska se sopii omaan käsitykseen hyvästä vanhemmasta.

Aineistossa on selvät rajat. Kyselyaineisto kertoo yhteyksistä, ei siitä, kumpi tuli ensin: paine vai uupumus. Uupunut vanhempi voi myös kokea ympäristönsä vaativampana. Vastaajista 91 prosenttia oli äitejä.

Paine tarttuu työhön, jota kukaan ei näe

Millainen on täydellinen vanhempi, jota muiden kuvitellaan odottavan? Harvoin se, joka imuroi eniten. Useammin se, joka muistaa kaiken: kuravaatteet ennen sadetta, lahjan ennen synttäreitä, lomakkeen ennen määräpäivää.

Tällä muistamisella on tutkimuksessa oma rakenteensa. Allison Damingerin 35 pariskunnan haastatteluissa ajatustyö jakautui neljään vaiheeseen: tarpeen ennakointiin, vaihtoehtojen etsimiseen, päätökseen ja seurantaan. Naiset kantoivat siitä kokonaisuutena enemmän, erityisesti ennakointia ja seurantaa. Päätöksiin osallistuttiin suunnilleen tasan. Ajatustyön rakenteesta kerromme tarkemmin jutussa Perheen käyttöjärjestelmä.

Ero on tärkeä. Päätöksen hetki näkyy, ja siitä voi keskustella. Ennakointi ja seuranta tapahtuvat ennen ja jälkeen, usein yhden ihmisen päässä, ja juuri niihin täydellisyyden vaatimus tarttuu. Mitään ei saa unohtua, eikä mitään saa jäädä tarkistamatta.

Uupumukseen oli yhteydessä ajatustyö, ei fyysinen työ

Yhdysvaltalaisen tutkimusryhmän kyselyssä 322 pienten lasten äitiä arvioi, kuka perheessä hoitaa 30 kotitaloustehtävän suunnittelun ja kuka niiden tekemisen. Äidit tekivät keskimäärin noin 73 prosenttia suunnittelusta ja 64 prosenttia tekemisestä.

Mitä suuremman osuuden suunnittelusta äiti kantoi, sitä enemmän hänellä oli masennusoireita, stressiä ja uupumusta ja sitä heikommaksi hän arvioi parisuhteensa. Fyysisen työn osuus oli yhteydessä vain parisuhteen laatuun.

Tulos on poikkileikkaus eikä osoita syy-seuraussuhdetta. Se kertoo silti, mihin kannattaa katsoa, kun uupumusta yritetään ymmärtää: tehtävälistan sijasta siihen, kuka listan pitää mielessään.

TutkimusAviv ym., 2025

Kolmen tuhannen yhdysvaltalaisen vanhemman kyselyssä sama ajatustyö jakautui kahteen lajiin. Ydintyö on päivittäistä eikä sitä voi lykätä: ruoka, siivous, lastenhoito, aikataulut ja ihmissuhteet. Jaksottainen työ, kuten kodin kunnossapito tai raha-asiat, joustaa. Äidit hoitivat kaikesta ajatustyöstä 71 prosenttia ja päivittäisestä ydintyöstä noin 79 prosenttia.

Täydellisyyden vaatimukselle ydintyö on otollinen kohde. Se ei lopu koskaan. Dean, Churchill ja Ruppanner kuvaavat tätä kuormaa näkymättömäksi, rajattomaksi ja jatkuvaksi: sitä ei näe, se ei pysy työajan sisällä, eikä sitä voi saattaa loppuun.

Miksi "kerro vain, mitä pitää tehdä" ei kevennä

Moni puoliso tarjoaa apua vilpittömästi: sano, niin teen. Tarjous jakaa tekemisen, mutta ennakointi ja seuranta jäävät sille, jonka pitää ensin huomata, mitä sanoa, ja myöhemmin tarkistaa, tuliko se tehdyksi.

Ocobock haastatteli 81 yhdysvaltalaista vanhempaa pandemian aikana. Hänen tulkintansa mukaan ajatustyö ei ole näkymätöntä niille naisille, jotka sitä tekevät. Miehille se näyttää näkymättömältä, koska he käyttävät keinoja välttää sitä. Ocobock kytkee tämän valtaan: hänen mukaansa järjestely ylläpitää rakennetta, joka antaa valtaa miehille.

Tämä kääntää tavallisen neuvon. Uupuneelle vanhemmalle sanotaan usein, että pitäisi osata päästää irti ja delegoida. Jos toinen aikuinen ottaa vastaan vain tehtäviä eikä vastuuta niiden alusta loppuun, irti päästäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että asia jää hoitamatta.

Odotukset ovat kasvaneet

Kokemus muiden odotuksista ei ole vain yksittäisen vanhemman herkkyyttä. Curranin ja Hillin meta-analyysissa yhdistettiin 164 aineistoa, joissa oli yhteensä 41 641 yhdysvaltalaista, kanadalaista ja brittiläistä korkeakouluopiskelijaa vuosilta 1989–2016. Kaikki kolme perfektionismin muotoa yleistyivät, ja eniten kasvoi juuri sosiaalisesti määrätty perfektionismi.

Opiskelijat eivät ole vanhempia, ja ajan myötä muuttuvat keskiarvot eivät kerro yksittäisestä ihmisestä. Tämän päivän pikkulasten vanhemmat kuuluvat kuitenkin niihin sukupolviin, joita aineisto kuvaa.

42 maan vertailussa, jossa Suomi oli mukana, vanhemmuusuupumus oli yleisempää individualistisissa kulttuureissa. Kulttuurin individualismi selitti maiden välisiä eroja enemmän kuin taloudellinen eriarvoisuus tai perheen piirteet, kuten lasten määrä ja ikä. Yksi mahdollinen tulkinta on, että missä lapsen menestys nähdään yksittäisen vanhemman ansiona, siellä myös epäonnistuminen tuntuu yksittäisen vanhemman syyltä.

Mitä voi kokeilla

Tutkimus kuvaa yhteyksiä, ei testattua ohjelmaa. Alla olevat kokeilut ovat toimituksen johtopäätöksiä edellä kuvatusta näytöstä.

Tarkistuslista

  • Kysy, kenen odotus tämä on. Kun huomaat vaativasi itseltäsi jotain, mieti, onko vaatimus sanottu vai oletettu. Oletetun odotuksen voi tarkistaa kysymällä.
  • Siirrä kokonainen asia, älä tehtävää. Jos toinen aikuinen ottaa hoitaakseen esimerkiksi hammaslääkärikäynnit, hänelle kuuluvat myös ajan muistaminen, varaaminen ja seuranta. Muuten ennakointi jää sinulle.
  • Laske tahallaan yksi näkyvä rima. Valitse yksi asia, jossa riittävä on riittävä, esimerkiksi kaupan leivonnaiset synttäreille. Katso, huomaako kukaan.
  • Hae apua, jos väsymys ei hellitä. Jos uupumus jatkuu levosta huolimatta, siitä kannattaa puhua neuvolassa, työterveyshuollossa tai terveyskeskuksessa. Avun hakeminen ei vaadi valmista diagnoosia.

Seuraavan kerran, kun mietit illalla, mitä muut ajattelevat huomisista eväistä, kysy samalla toinen kysymys: kuka muu tässä kodissa tietää, että eväät pitää tehdä?

Lähteet ja tausta-aineisto

  1. Sorkkila, M. & Aunola, K. (2020). Risk Factors for Parental Burnout among Finnish Parents: The Role of Socially Prescribed Perfectionism. Journal of Child and Family Studies, 29(3), 648–659. Avaa lähde
  2. Daminger, A. (2019). The Cognitive Dimension of Household Labor. American Sociological Review, 84(4), 609–633. Avaa lähde
  3. Aviv, E. et al. (2025, verkossa 2024). Cognitive household labor: gender disparities and consequences for maternal mental health and wellbeing. Archives of Women's Mental Health, 28, 5–14. Avaa lähde
  4. Weeks, A. C. & Ruppanner, L. (2025, verkossa 2024). A typology of US parents’ mental loads: Core and episodic cognitive labor. Journal of Marriage and Family, 87(3). Avaa lähde
  5. Ocobock, A. (2025). Cognitive Labor, Power, and Patriarchal Bargains: Not-so-Invisible Barriers to Gendered Change. Gender & Society, 39(4), 561–589. Avaa lähde
  6. Dean, L., Churchill, B. & Ruppanner, L. (2022). The mental load: building a deeper theoretical understanding of how cognitive and emotional labor overload women and mothers. Community, Work & Family, 25(1), 13–29. Avaa lähde
  7. Curran, T. & Hill, A. P. (2019). Perfectionism is increasing over time: A meta-analysis of birth cohort differences from 1989 to 2016. Psychological Bulletin, 145(4), 410–429. Avaa lähde
  8. Roskam, I. et al. (2021). Parental Burnout Around the Globe: a 42-Country Study. Affective Science, 2(1), 58–79. Avaa lähde

Aiheet

Jatka aihepolulla

Vastuuta ilman valtataistelua

Neljä näkökulmaa ennakointiin, kotitöihin, koulupäivän puimiseen ja riittävän hyvään vanhemmuuteen.

  1. Vanhemman uupumusta ennusti se, mitä hän koki muiden odottavan

    Olet tässä · 4 min lukuaika

  2. Miten koulussa meni?

    4 min lukuaika

Harkittu viesti, kun meillä on jotain lähetettävää.

Liity Taimin uutiskirjeeseen saadaksesi uudet Lehti-kirjoitukset ja kuulumiset sovelluksen taustalla tehtävästä työstä. Emme lupaa julkaisutahtia emmekä lähetä täytettä.