"Lapset liikkuvat yhä vähemmän" on toistettu niin monena syksynä, että siitä on tullut tosiasia, jota ei enää kyseenalaisteta. Aikanaan se myös piti paikkansa. Aiemmat LIITU-kierrokset ja koronapandemian jälkeinen seuranta näyttivät, että liikkuminen väheni ja paikallaanolo yleistyi.
Toukokuussa 2025 julkaistu LIITU 2024 -tutkimus kertoo toista. Siinä on 21 619 lapsen, nuoren ja nuoren aikuisen kyselyvastaukset sekä 2 737 osallistujan liikemittaritiedot.
Lasku on pysähtynyt, mutta taso on matala
Noin kolmasosa eli 32 prosenttia 7–20-vuotiaista vastaajista täytti liikkumissuosituksen. Peruskouluikäisistä 7–15-vuotiaista suosituksen täytti 37 prosenttia, lukiolaisista 19 prosenttia. Ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden aineisto ei ollut edustava, eikä sitä raportoitu.
Peruskouluikäisillä osuus ei ole juuri muuttunut aiemmista tutkimusvuosista. Lukiolaisilla se on noussut vuoteen 2020 verrattuna. Urheiluseurojen toimintaan osallistui 55 prosenttia 9–20-vuotiaista, 9–15-vuotiaista 60 prosenttia ja 16–20-vuotiaista 44 prosenttia. Osallistuminen on palannut lähelle koronaa edeltävää tasoa.
Kehitys ei siis ole enää pahenemassa. Se ei ole hyvä uutinen, sillä kaksi kolmasosaa lapsista ja nuorista liikkuu yhä suositusta vähemmän. Se on kuitenkin eri uutinen kuin se, johon moni vanhempi on tottunut.
Liikemittareiden mukaan suurin osa valveillaoloajasta kuluu yhä paikallaan, ja osuus kasvaa iän myötä. Nuorimmilla liikkuminen painottuu reippaaseen ja rasittavaan tekemiseen, vanhemmilla yhä useampi minuutti kuluu istuen. Siksi viikoittain toistuva harrastus painaa enemmän kuin satunnainen kehotus lähteä ulos.
Kuka jää liikkumisen ulkopuolelle
LIITU 2024 tarkasteli ensimmäistä kertaa omassa luvussaan liikkumista yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Liikkumissuosituksen täyttäminen oli selvästi yleisempää lapsilla ja nuorilla, joiden perheen taloudellinen tilanne oli hyvä. Hyvässä taloudellisessa tilanteessa olevien perheiden lapset liikkuivat useammin omaehtoisesti ja käyttivät vähemmän ruutuaikaa. Heikommassa tilanteessa olevien perheiden lapsilta puuttui useammin jopa polkupyörä.
Ero ei rajoitu tuloihin. Kaupungeissa asuvat yläkoulu- ja lukioikäiset liikkuivat maaseudulla asuvia enemmän, ja maaseudun perheet raportoivat useammin liikkumisen esteitä. Ulkomaalaistaustaisilla lapsilla ja nuorilla vähäinen liikkuminen oli selvästi yleisempää kuin suomalaistaustaisilla, ja he raportoivat myös enemmän esteitä.
LIITU on poikkileikkaustutkimus. Se näyttää, että erot ovat olemassa, mutta ei sitä, kuinka suuren osan niistä raha yksin selittää. Perheen talous kulkee usein yhdessä vanhempien koulutuksen, asuinalueen ja työaikojen kanssa. Siksi kannattaa kuunnella, mitä lapset ja nuoret itse nimeävät esteiksi.
Yleisimmät ulkoiset esteet olivat ohjattujen aktiviteettien ja liikuntapaikkojen puute sekä liikunnan kalleus. Yleisimmät henkilökohtaiset esteet olivat ajan puute ja se, että muu harrastustoiminta vie ajan.
Kokko & Hämylä (toim.), LIITU 2024
Tämä muuttaa tavallisen selityksen. Kun lapsi ei harrasta, syy ei välttämättä ole kiinnostuksen puute. Useammin kyse voi olla siitä, ettei perheellä ole autoa, rahaa, aikaa tai tietoa, joilla kiinnostus muuttuu viikoittaiseksi kuljetukseksi ja laskuksi.
Maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä
Juuri tähän kohtaan on olemassa toimiva vastaus. Harrastamisen Suomen malli järjestää lapsille ja nuorille maksuttomia harrastuksia koulupäivän yhteydessä. Harrastukset valitaan kysymällä ensin oppilailta itseltään, mitä he haluaisivat kokeilla, ja tarjolla on liikunnan lisäksi esimerkiksi kulttuuria, käsitöitä ja luontoharrastuksia.
Malli on laajenemassa. Lukuvuodelle 2026–2027 sen toteuttamiseen myönnettiin 20 miljoonaa euroa 262 hankkeelle, jotka kattavat enintään 273 kuntaa. Kunnat hakevat avustusta lukuvuosi kerrallaan, joten mukanaolo voi vaihdella vuodesta toiseen.
Malli ei poista kaikkea LIITU-tutkimuksen kuvaamaa eriarvoisuutta. Se ei ratkaise haja-asutusalueen kuljetuksia eikä kata jokaista ikäluokkaa jokaisessa koulussa. Kalleuteen ja ohjatun toiminnan puutteeseen, joita LIITU nimeää yleisimmiksi esteiksi, se kuitenkin osuu suoraan. Toisin kuin seuran kausimaksu, se ei näy perheen laskussa lainkaan.
Moni perhe ei silti tiedä, kuuluuko oma koulu malliin. Tieto kulkee usein lukuvuoden alussa yhtenä viestinä muiden joukossa, ja sitä voi olla vaikea tunnistaa harrastukseksi, jonka voi valita kuten minkä tahansa muunkin. Asiaa kannattaa kysyä suoraan koululta.
Mitä harrastuspäätöksessä kannattaa kysyä
Tarkistuslista
- Osallistuuko koulu Harrastamisen Suomen malliin? Kysy opettajalta tai koulusihteeriltä. Tieto ei aina löydä kotiin asti.
- Mikä on todellinen kokonaishinta? Kausimaksun lisäksi varusteet, kilpailumatkat ja leirit voivat moninkertaistaa hinnan ensimmäisen kauden aikana.
- Kuka hoitaa kuljetuksen, ja mitä tapahtuu huonolla viikolla? Harrastus, jonka jatkuminen riippuu yhdestä ihmisestä tiettynä kellonaikana, on hauraampi kuin harrastus, jolla on varasuunnitelma.
- Onko tarjolla kokeilujaksoa? Moni seura ja koulun harrastusryhmä antaa kokeilla muutaman kerran ennen sitoutumista.
Yksikään näistä kysymyksistä ei tee lapsesta motivoitunutta. Ne vähentävät niitä käytännön esteitä, jotka LIITU-tutkimuksen mukaan pysäyttävät harrastuksen useammin kuin lapsen oma haluttomuus.
Sama pätee perheisiin, joilla raha ei ole esteenä. Yleisin henkilökohtainen este oli ajan puute ja se, että muu harrastustoiminta vie jo tilan kalenterista. Kysymys ei siis ole vain siitä, onko harrastus perheelle mahdollinen, vaan myös siitä, mahtuuko se viikkoon, joka on jo täynnä.
Liikkumisen lasku on pysähtynyt. Eriarvoisuus ei ole. Sen kaventaminen voi alkaa yhdestä kysymyksestä koululle.