Kun THL kutsui vuonna 2024 esikouluikäisten lasten vanhempia FinLapset-kyselyyn, kutsu lähti molemmille vanhemmille. Äideistä vastasi 32 prosenttia. Isistä ja toisista vanhemmista vastasi 19 prosenttia.
Neljä viidestä kutsutusta isästä ei siis kertonut, miten jaksaa. Se on ehkä isien uupumuksen tärkein luku, vaikka se ei mittaa uupumusta lainkaan. Se kertoo, kenen kokemuksen varaan kaikki muut luvut rakentuvat.
Kysely tavoitti äidit paremmin kuin isät
Esikouluikäisten lasten FinLapset-kyselyyn poimittiin joka toinen vuonna 2017 syntynyt lapsi ja lapsen molemmat viralliset vanhemmat, yhteensä 49 636 vanhempaa. Vastauksia tuli 12 616 vanhemmalta. Heistä 8 064 oli äitejä ja 4 552 isiä tai toisia vanhempia, eli isiä ja toisia vanhempia oli vastaajista noin kolmannes.
Vauvaperheiden kyselyssä samana vuonna ero oli samansuuntainen. Synnyttäneistä äideistä vastasi 45 prosenttia, isistä ja toisista vanhemmista 28 prosenttia.
Rekisteriotoksen ansiosta vastaamatta jättäneistä tiedetään jotain. Muita harvemmin vastasivat nuoremmat, ulkomaalaistaustaiset ja muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvat vanhemmat, matalammin koulutetut, perheen ainoat aikuiset sekä vanhemmat, jotka asuivat virallisesti eri osoitteessa kuin lapsi.
Viimeinen ryhmä on tärkeä huomata. Virallinen osoite ei kerro lapsen todellisesta arjesta, mutta se tarkoittaa, että vastauksista voi puuttua juuri niitä vanhempia, joiden vanhemmuus kulkee kahden kodin kautta.
Mitä vastanneista tiedetään
Uupumuksen oireet olivat vastanneilla yleisiä. Esikoululaisten vanhempien kyselyssä oireita oli 37 prosentilla isistä ja 40 prosentilla äideistä. Vakavia oireita oli 9 prosentilla isistä ja 13 prosentilla äideistä. Vauvaperheissä isien osuudet olivat 33 ja 8 prosenttia, äitien 39 ja 11 prosenttia.
Luvut ovat todellisia, mutta niitä pitää lukea tarkasti. Ne kertovat vastanneista isistä, eivät kaikista suomalaisista isistä. Vastauskato voi muuttaa lukuja kumpaan suuntaan tahansa. Uupunut isä voi jättää vastaamatta, koska ei jaksa. Hyvin voiva isä voi jättää vastaamatta, koska kysely ei tunnu koskevan häntä. Aineisto ei kerro, kumpi on yleisempää.
Kyselyvastaus ei myöskään ole diagnoosi. Se kertoo, että vastaaja kuvasi oireita, joiden vuoksi tilannetta kannattaisi selvittää tarkemmin.
Mittarit on rakennettu enimmäkseen äitien vastauksilla
Suomessa käytetyt vanhemmuusuupumuksen mittarit ovat huolellisesti validoituja. Laajemman PBA-mittarin suomalainen versio mittaa neljää asiaa: uupumusta vanhemman roolissa, muutosta suhteessa aiempaan vanhemmuuteen, kyllästymistä ja etääntymistä lapsesta. Validointiaineistossa oli 1 688 vanhempaa, ja mittari toimi samalla tavalla äideillä ja isillä. Se on tärkeä tulos, koska sen ansiosta isien ja äitien vastauksia voi verrata keskenään.
Aineiston vanhemmista 91 prosenttia oli kuitenkin äitejä. Sama osuus oli täydellisyyden paineen tutkimuksessa, jossa 1 725 vastaajasta isiä oli noin 150. Myös viiden kysymyksen lyhytversio kehitettiin 1 725 suomalaisen vanhemman aineistossa.
Sen kokoisesta joukosta voi laskea keskiarvoja. Sitä ei voi jakaa tuloluokkiin, asuinalueisiin tai asumisjärjestelyihin niin, että ryhmiin jäisi luotettavia määriä isiä. Siksi tiedämme vähän siitä, keille isille kuormitus kasautuu. Täydellisyyden paineesta kerromme tarkemmin jutussa Vanhemman uupumusta ennusti se, mitä hän koki muiden odottavan.
Uupuneet isät puhuivat yhteiskunnasta
Isiä on myös kuunneltu omana ryhmänään. Sorkkilan ja Aunolan tutkimuksessa kyselyyn vastasi 158 isää. Tutkijat vertasivat kymmentä voimakkaimmin uupunutta ja neljäätoista vähiten uupunutta isää heidän omien kuvaustensa avulla.
Uupuneet isät kaipasivat taloudellista, käytännön ja sosiaalista tukea
Uupuneet isät kokivat vanhemmuudessaan enemmän vaatimuksia kuin vertailuryhmän isät ja kertoivat tarvitsevansa taloudellista, käytännön ja sosiaalista tukea. He olivat useammin tyytymättömiä yhteiskuntaan, heidän oli useammin vaikea sovittaa yhteen työ ja perhe, ja arki lasten kanssa kuormitti heitä useammin.
Voimavarat olivat molemmissa ryhmissä samanlaisia: ennen kaikkea ilo omista lapsista. Vertailuryhmät olivat pieniä ja valikoituja, joten tulos kertoo kokemusten sisällöstä, ei siitä, kuinka yleisiä ne ovat.
Suomi oli kansainvälisessä vertailussa kärkipäässä
Vanhemmuusuupumuksen 42 maan vertailussa oli mukana 17 409 vanhempaa, joista 71 prosenttia oli äitejä. Suomalaisia vastaajia oli 1 730, enemmän kuin mistään muusta maasta. Uupumus oli yleisempää yksilökeskeisissä kulttuureissa, ja kulttuurin yksilökeskeisyys selitti maiden eroja paremmin kuin taloudellinen eriarvoisuus tai perhetekijät, kuten lasten määrä ja ikä.
Ylen mukaan Suomi sijoittui vertailussa seitsemänneksi. Koko aineiston vastaajista 71 prosenttia oli äitejä, joten sijoitus kuvaa ennen kaikkea äitien vastauksia.
Jos oma jaksaminen huolettaa
Vanhemmuusuupumus on eri asia kuin tavallinen väsymys. PBA-mittarin neljä ulottuvuutta kuvaavat sitä hyvin: uupumus nimenomaan vanhemman roolissa, tunne siitä, ettei ole enää se vanhempi, joka oli ennen, kyllästyminen vanhemmuuteen ja etääntyminen lapsesta.
Väestötutkimuksen prosentti ei silti kerro, tarvitsetko juuri sinä apua. Mielenterveystalon mukaan apua kannattaa hakea, jos väsymys ei poistu lepäämällä ja siihen liittyy esimerkiksi muistivaikeuksia tai halua vältellä muiden seuraa. Apua saa terveyskeskuksesta ja työterveyshuollosta, ja työuupumuksessa työterveyshuolto on usein paras kumppani.
Vanhemmuuden kuormituksesta voi puhua neuvolassa, perheneuvolassa, kouluterveydenhuollossa tai terveyskeskuksessa. Kriisitilanteessa hakeudu päivystykseen. Jos sinä tai joku muu on välittömässä vaarassa, soita 112.
Seuraavaan kyselyyn vastaaminen on myös teko. Jokainen vastannut isä tekee seuraavasta luvusta vähän tarkemman.